Herra Brandt ei voinut auttaa vierastaan oikeaan, sillä hän ei ollut käsittänyt kysymyksen tarkoitusta.
— Tahtoisin löytää joitakin kunnon ihmisiä, — alkoi kapteeni jälleen, — tai kunniallisen lesken, sanalla sanoen jonkun siistin, säädyllisen perheen, missä voitaisiin antaa hellää hoitoa sekä osoittaa iloista ja hyvää käyttäytymistä eräälle kasvattilapselle, pienelle, hyväntapaiselle, kohta viisivuotiselle pojalle, jonka Tukholman lastenkodin johtokunta koettaa saada sijoitetuksi maalle, kuten niin monta muutakin samanlaista lasta. Olisikohan mitään sellaista kotia tarjona? Kuten ymmärrätte, huoltaa tällaisesta asiasta ja suorittaa maksut aina lastenkodin johtokunta.
Herra Brandt ei onnistunut täysin peittämään hämmästystään: hän muisteli mielessään kuulemiaan nuoresta kapteeni Hanefeltista, ja kaikki piti yhtä sen kanssa, että hän niin upseerina kuin yleensä miehenä oli perin kunniallinen, vakaa ja vilpitön sekä omasi lujat siveelliset periaatteet.
Sen jälkeen hän ajatteli niitä lähemmä kolmea vuotta, mitkä kapteeni oli ollut ulkomaisessa sotapalveluksessa ja hänen paluutaan kotimaahan noin kymmenen kuukautta sitten, mutta ei päässyt mietteissään mihinkään muuhun tulokseen, kuin ettei ettei asia peruskysymyksensä puolesta koskenut häntä, ja että hänen Velvollisuutensa oli esiintyä kohteliaasti, kun tämäntapaista luottamusta häntä kohtaan osoitettiin.
Tilanhaltija maisteli viiniään ja muserteli melooninviipalettaan ikäänkuin hän ei olisi huomannut herra Brandtin pulaa, sekä näytti olevan kokonaan omissa ajatuksissaan, kunnes vuokraaja viimein virkkoi:
— Olen käynyt mielessäni läpi kaikki tarkoitukseen sopivat kodit, ja jos lastenkodin johtokunta katsoo voivansa luottaa minun suositukseeni, niin tunnen minä erään nuoren lesken, jolla itsellään on samanikäinen poika, ja minä luulen, että hän olisi halukas ottamaan lapsen hoitoonsa siksi kunnes toisin määrätään. Tälle seudulle on ennenkin sijoitettu pienokaisia lastenkodista, joten asia ei herätä minkäänlaista huomiota.
— Kiitos, herra Brandt! Olen hyvin tyytyväinen saamiini tietoihin. Mutta koska johtokunnan suorittama maksu aina on niukka, niin minä puolestani täydennän sitä; olisin sitäpaitsi hyvin kiitollinen, jos herra Brandt minun poissaollessani suvaitsisi valvoa, että poikaa hoidetaan hyvin. Sitten myöhemmin voimme ajatella kansakoulua tai jotain muuta sopivaa keinoa hänen kasvattamisekseen.
— Täytän mielihyvällä sen luottamustehtävän, jolla herra kapteeni on minua kunnioittanut. Sitäpaitsi menen itse naimisiin syksyllä, ja tuleva vaimoni on niin hyvä nainen, että hän kernaasti ottaa pienokaisen äidillisen silmälläpidon alaiseksi.
— Oh, — huudahti Wolrat hieman venytetysti, — se on toinen asia!
Naiset ovat tavallisesti…
— Anteeksi, herra kapteeni, että keskeytän, mutta morsiameni tietää varsin hyvin tänne Smoolantiin lähetettävän lapsia Tukholmasta. Ja sitäpaitsi tulee vaimoni aina ajattelemaan samoin kuin minä.