Syysk. 10:ntenä saapui varhain ratkaiseva tieto, että vihollinen oli yön kuluessa k:lo 9:stä illalla Gerdauenin pohjoispuolella II reserviosaston edestä jättänyt asemansa — arvatenkin I:n ja XVII:n armeijaosaston jatkuvain taistelujen johdosta. Reserviosasto oli tunkeutunut asemiin ja aikoi kulkea eteenpäin. Helppo on kuvitella, minkä riemastuksen tämä päämajassa synnytti. Jälleen oli saavutettu suuri menestys, ei vielä kuitenkaan ratkaisua. Venäjän armeija ei vielä suinkaan ollut lyöty. Tötzenin koillispuolella saavutimme vain paikallista menestystä. Meidän tuli nyt kaikella mahdollisella tarmolla ajaa takaa rintamalla ja tunkeutua peräytyvän vihollisen sisään, sillä välin kuin kiertävä sivusta Romintenin nummen itäpuolitse eteni Wirballenin-Kownon tietä kohti. Tahdoimme täten, mikäli mahdollista tunkea venäläiset Memeniä kohti. Samalla oli kuitenkin otettava lukuun, että Rennenkampf vieläkin kauempaa etelästä tulevain apujoukkojen keralla kykeni mihin suuntaan tahansa tekemään voimallisen hyökkäyksen. Linjamme olivat kaikkialla sangen ohuet, mutta molemmat pohjoiset ryhmät, joita Mauer-See oli tähän saakka toisistaan erottanut, olivat jälleen yhtyneet. Tilanne jäi edelleenkin tavattoman jännittyneeksi.
Joukkomme ryhtyivät uusiin tehtäviin. Niiden tuli uupumatta ajaa vihollista takaa monta tietä marssien ja läheistä yhteyttä keskenään pitäen ja käydä sen kimppuun, milloin se yritti vastarintaan asettua. Samalla oli kuitenkin odotettava naapurikolonnain ryhtymistä paikallisiin kiertoliikkeihin, jotta tappiot olisivat pienemmät. XVII:n ja varsinkin äärimmäisenä oikealla sivustalla olevan I:n armeijaosaston ja 1:sen ja 8:nnen ratsuväkidivisioonan täytyi tuon tuostakin tehdä kiertoliikkeitä. Eri osien marssisuunnat olivat, vasemmalta sivustalta alkaen, osapuilleen seuraavat:
Königsbergin pääreservi Königsberg — Tilsit,
Kaartin reserviosasto Grosss-Audowöhnen,
I reserviosasto Insterburg-Pillkallen,
XI armeijaosasto Darkehmenin pohjoispuolitse,
Gumbinnen-Stallupönen,
XX armeijaosasto Darkehmen, Wirballenin-Wyshtyter-järven
puolitiehen,
XVII armeijaosasto aivan Romintenin nummen pohjoispuolitse
Wyshtynjetziin,
I armeijaosasto aivan Romintenin nummen eteläpuolitse
Marjampolia kohti,
8:s ja 1:nen ratsuväki- I:n armeijaosaston edellä
divisioona Wirballenin—Kownon tietä kohti.
Liikkeet eivät menestyneet juuri niin, kuin olin toivonut. Ystävää ja vihollista oli vaikea erottaa toisistaan. Joskus ampuivat omat kolonnat toisiaan. Joukot kävivät liian tuimasti rintamain kimppuun, eivätkä odottaneet naapurikolonnain tointa. Pahin vastus kuitenkin oli, että XI armeijaosasto syysk. 11 p:nä ilmoitti suuren ylivoiman käyneen kimppuunsa. Moinen tapaus oli mahdollinen, meidän täytyi ottaa se lukuun. Rintama tarvitsi, kun molemmanpuoliset voimasuhteet olivat semmoiset kuin ne olivat, kiertäväin osastojen välitöntä taktillista apua. Meidän täytyi sen vuoksi johtaa XVII ja I armeijaosasto jyrkemmin pohjoista kohti, kuin alkuaan aikomuksemme oli. I:n armeijaosaston otaksuma osoittautui muutaman tunnin kuluttua vääräksi. Kiertävälle sivustalle oli kuitenkin jo lähetetty käsky. Myöhemmin armeijakunnat jälleen suunnattiin takaisin, mutta ainakin puolen päivää oli menetetty.
8:s armeija toimi erinomaisesti. Koko eteneminen, jonka kuluessa neljänä päivänä vallattiin maata paljon yli 100 kilom., oli näille pitkiä taisteluja kestäneille ja kaikenlaisia rasituksia kärsineille joukoille loistava voittoretki. Tämä koski varsinkin 8:nnen armeijan entisiä joukko-osastoja; kaartin ratsuväkiosasto ja XI armeijaosasto olivat lännessä Namurin luona urhoollisesti taistelleet, mutta kuitenkin oli niillä tähän saakka ollut helpommat päivät.
Taistelun tulos ei ollut yhtä silmäänpistävä kuin Tannenbergin taistelun. Vihollista ei ahdistettu selän puolelta; se ei ollut mahdollista. Vihollinen ei jäänyt paikoilleen, vaan lähti pois; siten oli vain rintaman ja sivustain takaa-ajaminen mahdollista. Tannenbergin luona saimme yli 90.000 vankia, nyt 45.000. Mutta mitä olevissa oloissa oli mahdollista saavuttaa, se saavutettiin.
Rennenkampf ei yleensä näytä ajatelleenkaan vakavaa vastarintaa. Ainakin hän sangen varhain alkoi paluumarssinsa ja marssi yötkin. Lentäjämme olivat nähneet tallatuita kolonnanteitä, mutta tiedot olivat olleet liian epämääräisiä. Venäläinen oli mestari panemaan toimeen peräytymisiä ja teistä sivussakin kuljettamaan joukkoja kenttien ja metsäin halki.
Hellittämättömät liikkeemme yhdessä kiertoliikkeen kanssa ajoivat peräytyvän venäläisen armeijan kulkemaan niin terävään edellämme, että se oli hajaannustilassa Niemenin yli päästessään. Sitä ei lähiviikkoina enää tarvinnut pitää täysiarvoisena taistelumahtina, ellei venäläinen saattanut sille hankkia vereksiä voimia.
Masurin-järvien taistelu ei ole saanut osakseen niin suurta tunnustusta, kuin se ansaitsee. Se oli suuresti suunniteltu ja suunnitelmallisesti toimeen pantu ratkaiseva taistelu erinomaisen suurta ylivoimaa vastaan; suuret vaarat liittyivät siihen, mutta vihollinen oli voimistaan tietämätön. Se ei edes ryhtynyt lopputaisteluun, vaan vältti sen hätäisen peräytymisen kautta, joka meidän painostuksemme johdosta sai paon luonteen.
Syrjässä suuresta tappelukentästä olivat 3:s reservidivisioona tarmokkaan johtajansa kenraali v. Morgenin johdolla ja v. der Goltzin maanpuolustusdivisioona syysk. 8:ntena Biallan luona sangen hyvällä menestyksellä taistelleet suurta vihollisen ylivoimaa vastaan ja lyöneet saapuvat apujoukot. Sen kautta ne olivat torjuneet suuren vaaran, joka uhkasi kauempana pohjoisessa taistelevaa armeijaa. Ossowietzin kohdalla jäi kenraali v. der Goltz asemilleen. Kenraali v. Morgen ankarin taisteluin valloitti Augustowin ja Suwalkin. Suuriruhtinas Nikolain aikomus huojentaa Rennenkampfin asemaa siltä puolelta meni myttyyn.