"Olette hullu ihminen? Se ei voi tulla kysymykseenkään, salmi saattaa jäätyä viivytellessämme. Ja toiseksi, hyvä herra, vaikka pääsisittekin maihin, olisitte pakoitettu viipymään siellä kumminkin kokonaisen vuoden, ensi kesään ainakin. Paikka on autio. Siellä ei ole kuin yksi valkoinen mies, kauppapaikan Upernivik'in asiamies ja muutamia likaisia eskimoita, jotka haisevat pahemmin kuin rutto… ja niinkuin jo sanoin… se viivyttäisi meitä… ja olisi hyvin uskallettua, koska kumminkaan ette pääsisi kotiin paljoakaan aikaisemmin."
"Kapteeni, mitä sanoittekaan? Kaikkein pohjoisin asiamies… Jumalan nimessä… missä sitten olemme? Miksi tuota rannikkoa sanotaan?"
"Grönlanniksi."
"Ja paikkaa… asiamiestä?"
"Häntä en tunne. Mutta paikkaa sanotaan Tassinork'iksi… mutta ihminen… olette sairas… istukaa… kas tähän… penkille…"
Erikin kasvot ovat todellakin muuttuneet kuuraisen laivankannen värisiksi.
"Ei se ole mitään, kapteeni… Mutta minun täytyy päästä maihin juuri
Tassinork'issa."
"Pitää! Pitää! Mitä puhutte, jos saan kysyä?"
"Ette saa tietää mitään! Mutta kas tässä… onhan selvää, että aiheutan viivytystä ja tahdon sentähden korvata… look here, Sir!"
Ja Erik hakee lompakon ryysyistään. Hieno venäjän nahkan haju täyttää huoneen. Englantilainen seteli rapisee kapteenin silmäin edessä.