"Duroc'ko täällä? Kuinka se voi olla mahdollista?"
"Niin, siitähän minun juuri pitikin kertoa. — Muistat kai Aristide Legrand'in… erinomaisine, kiinalaisine tuttavuuksineen? Marseillessa sai Duroc häneltä sähkösanoman, jossa käskettiin hänen heti noutaa Erik Holm Tassinork'ista, johon valaanpyytäjä 'Seitsemän sisarusta' oli hänet jättänyt."
"Mutta miten ihmeessä voi Legrand sen tietää?"
"Rakas ystävä, jos tuntisit yhtä hyvin kuin minä San-ho-hui'n erinomaisen järjestön ja tyhjentymättömät rahavarat, niin et ollenkaan kummastelisi. Niillä on ollut laivoja keväästä asti Grönlannin ja Euroopan välisillä kulkuvesillä. Eräs sellainen kohtasi 'Seitsemän sisarusta' vähän sen jälkeen kuin olit noussut maihin. Langaton selittää loput. Varmaa on kumminkin, että Legrand saatuaan tiedon asiasta, ilmoitti siitä heti Duroc'ille, joka heti läksi matkalle ja sähkötti minulle, että tulisin Bergen'iin häntä tapaamaan. Ja nyt olemme täällä!"
"Mutta lippu? Ja kiinalainen laivaväki?"
"Etkö muista, että Duroc'in Kukunor'issa oli kiinalainen väki? Hiljaisia, yksinkertaisia, luoksepääsemättömiä ja ennenkaikkea raittiita ihmisiä."
"Mutta lippu?"
"Ah, luulen sen olevan jonkun Duroc'in päähänpiston."
Arnaluk levittää liinan pöydälle. Hänen emäntäarvonsa ja Tassinork'in vanhat tavat käskevät, että jokaiselle vieraalle on tarjottava talon parasta. Almkvist saa syödä vahvoja ja maukkaalta tuntuvia ruokalajeja:
Hyljepihviä, poronpaistia, maariankalaa, lintua ja hyytelöityjä valaskalan eviä.