"Eipä tietenkään, ja on kai paljon muutakin, jota tämä nuori maailman-ympäri-purjehtija ei ole kertonut, mutta luottakaa minuun, neiti Nordstrand, nyt täytyy teidän pitää häntä oikein lujilla, ettei hän salaa teiltä mitään! Mutta aikaa on vähän ja sentähden menenkin suoraan asiaan. Tarjoan teille, Nordstrand, ja perheellenne vapaan matkan Kukunor'issa Tanskaan. Onhan epätietoista, pääseekö Hans Egede ollenkaan tänne ja kaikissa tapauksissa kulkee laivani nopeammin kuin se. Sanokaa, tuletteko mukaan?"
Nordstrand kiittää tarjouksesta, jonka hän ilomielellä ottaa vastaan. He voivat lähteä vaikka huomenna, sillä! kaikki, mitä he ottavat mukaansa, on jo aikoja sitten ollut valmiina. Arnaluk taputtaa käsiänsä ilosta, mutta katsahtaessaan Erik'iin — lakkaa hän heti. "Mutta… etkö ollenkaan iloitse…?"
"En… sillä enhän minä voi seurata teitä Tanskaan."
"En ymmärrä tuota!" sanoo Nordstrand.
"En minäkään!" huudahtaa Almkvist.
Erik on noussut seisomaan.
"En… en voi. Unhoitatte, että Wen Siang nukkuu jäissä… ja olen luvannut viedä hänen ruumiinsa Yangtsekiang'in rannoille. Tuota lupausta en voi rikkoa… ja kun nyt on mahdollista ainakin koettaa, niin…"
"Mahdollistako? Et kai ajattele Kukunor'ia? Sitä en anna käytettäväksesi tuollaiselle matkalle!"
"En ajattelekaan Kukunor'ia. Mutta professorin kertomuksesta päättäen voimme milloin tahansa odottaa tänne jotakin San-ho-hui'n laivaa. Rupean siihen päälliköksi, ja…"
"Rupeatte päälliköksi!… Vai niin!"