"Jos tahdotte seurata neuvoani", sanoo hän, — "mutta luultavasti sitä ei tahdota, sillä saadessaan valita, tehdäkö tyhmyyksiä, vai ei, valitsee enemmistö edellisen ja jääpi laivaan, antaen Port Said'in olla siellä, missä se on. Kaupunki ei nyt todellakaan ole vierailun arvoinen. Siellä ei totta puhuen ole muuta kuin kapakoita, pelihuoneita ja kaikenlaisten ihmispaheiden ja rikoksien tyyssijoja. Ei mihinkään paikkaan koko maapallolla ole synti ja kurjuus niin keskittynyt kuin Port Said'iin. Ilmakin siinä kaupungissa on saastutettu kaikella sillä pahalla, jota se sisältää."
Almkvist tahtoi kumminkin käydä muutamassa konsulinvirastossa ja Erik seurasi häntä. Pierre Legrand pudistaa arveluttavasti päätään katsoessaan nuoren tanskalaisen jälkeen, jonka kanssa hän oli keskustellut muutamia kertoja. Erikin avonaiset, nuoret kasvot ovat miellyttäneet tätä paavin kirkon palvelijaa, joka niinkuin useat hänen virkatovereistaan on ihmistuntija. Hänen ennustuksensa toteutuu. Erik on todellakin joutunut pulaan. Hyvästit, jotka Eurooppa hänelle jätti, sillä Port Said on Euroopan ja koko kristikunnan haiseva lantatunkio, ovat hyvin kovakouraiset. Kun Almkvist palaa laivaan pitkien keskustelujen jälkeen englantilaisessa ja ranskalaisessa konsulinvirastossa, kyselee hän turhaan nuorta matkatoveriaan.
"Mitä onkaan tapahtunut?" kysyy hän Pierre Legrand'ilta; "jätin hänet englantilaiseen konsulinvirastoon. Sillä aikaa kuin puhuin ja sähkötin, halusi hän katsella vähän kaupunkia, tätä hirveän rumaa ja puutonta kaupunkia. Siihen ei hänellä menisi tuntia enempää aikaa. Nyt on jo kulunut kolme tuntia ja hän ei ole vieläkään näyttäytynyt. Olen todellakin hyvin levoton."
"Niin, ja syystä", vastasi pappi. "Menkäämme heti maihin ja pyytäkäämme poliisin apua. Näittekö autonkuljettajan? Se on ollut luultavasti oikea roisto, joka on luullut nuorta muukalaista hyväksi saaliiksi."
"Ahaa, tyhmäin petkuttaja!"
"Niin, synnillä on monta nimeä. Mutta kiirehtikäämme!"
He eivät todellakaan saa menettää ollenkaan aikaa. Viimeistään kahden tunnin kuluttua lähtee laiva ja se ei odota. Siis pian poliisipäällikön luo!
Mutta samassa hetkessä kuin Almkvist aikoo astua portailta laiturille, tarttuu Pierre Legrand häntä käsivarteen.
"Ei, pysähtykää, varokaa itseänne, höyryruisku ja palosotilaat!"
Port Said'illa, joka on kokonaan rakennettu puusta, on tietysti ensiluokkainen palokunta, ja eräs sen höyryruiskuista näkyy syöksyvän esiin.