Rakas veli, mitä sinä oikeastaan teet Kiinassa? Usko minua, teet hullusti. Olen nähnyt tuon Kiinan ja tutkinut sitä (hän oleskeli siellä neljä viikkoa) ja tunnustan, etten ymmärrä kuinka viitsit uhrata voimasi lähetykseen tahi muuhun toimeen tuossa paheisiin syvälle vajonneessa maassa, missä kaikki synnit viihtyvät sananlaskun: "Pu kan pu tschih'in" turvissa — ja se merkitsee: "Mitä silmä ei näe, se ei myöskään loukkaa mieltä." ("Minun täytyy", pistää pastori Legrand väliin, "huomauttaa arvoisille lukijoilleni, että veljeni tutkistelualue supistui Honkong'in eurooppalaiseen siirtolaan.") Mutta en tahdo sen enempää kertoa sinulle kokemuksiani, koska tiedän, miten mahdotonta on saada jotakin mustatakkista järkiinsä. Sinulla on oma käsityksesi asioista enkä tahdo sitä muuttaa!
Mutta jättäessäsi nyt vanhan maan ja lähtiessäsi tuonne "Taivaan valtakuntaan" tahdon kumminkin sinulle, korkeasti papillinen veljeni, tässä erotessamme kertoa erään seikkailun, joka sattui minulle tuolla kaukana ja vei sitäpaitsi minulta kaiken halun tunkeutua edemmäksi kiinalaiseen muurahaispesään. Ne ruojat sekottivat minut erääseen salaliittoon kunniakasta Mandshudynastiaa Fhang Ching'iä vastaan!
Mutta kuulepas nyt! Olin Kantonissa ja tahdoin täydentää huomioitani käymällä kiinalaiskaupunginosassa. Palkattuani siis neljä taivaallista kulia kantotuoleineen ja oppaaksi erään englannin kieltä puhuvan gentlemannin, läksimme tuohon kantotuolien vilinään, Kuangchowfus'in kapeille kaduille huvitti minua alussa katsella tuota musertavaa ylenkatsetta, jolla nuo ylpeät keltamot minua tarkastelivat, minua valkoista "raakalaista", joka olin uskaltanut "heidän" seuraansa, mutta pian alkoi minusta huvini olla vähän niin ja näin ja muuttuikin vähitellen terveeksi vihaksi. Keskellä "kymmenen tuhannen kaunottaren katua" heitti muudan katurakki minua mädänneellä meloonilla naamaan. Suutuin ja sivalsin veitikkaa kepilläni. Tuota minun varmaan ei olisi ollenkaan pitänyt tehdä, koska samassa hetkessä oli ympärilläni joukko katkeroituneita hiuspiiskoja. Niillä kai oli aikomus lynkata minut. Vetäisin revolverini esiin ja kai niklaus, joka kiilsi auringossa, peloitti niitä sen verran, että kerkesin syöksyä erääseen taloon — kauppaan, joka oli tyhjä. Luultavasti oli melu houkutellut omistajankin kadulle. Kiiruhdin usean huoneen läpi ja pysähdyin vihdoin muutamaan pimeään aukkoon, josta luulin jonkun porraskäytävän alkavan. Ilmanveto paiskasi oven takanani lukkoon. Äkkiä painui maa allani ja putosin erääseen kuiluun, miten syvälle, en tiedä. Näin tuhansia tähtiä ja menin tainnoksiin.
Missä olin ja kuinka kauan olin jo maannut siellä? En tiedä. Mutta kun taasen avasin silmäni, olin vieläkin aivan pilkkosen pimeässä. Kului hetkinen, ennenkuin tulin siksi paljon tuntoihini, että muistin, mitä oli tapahtunut. Kuinka kauan olin maannut tainnoksissa? Raapasin tulitikulla valkean ja katsoin kelloani. Se seisoi. En tullut siis hullua viisaammaksi. Nakkasin tikun menemään ja aloin miettiä. Luultavasti oli minua ajettu takaa taloon, mutta koska minua ei oltu löydetty, oli varmaan luultu minun päässeen pakoon. Siis olin toistaiseksi turvassa, ainakin niinkauan kuin pysyin liikkumatta. Kuinkahan pääsisin ulos kadulle? Olin juuri aikeessa sytyttää uuden tikun, kun kuulin puhetta aivan vierestäni. Huomasin nyt myöskin heikkoja valojuovia, jotka tunkeutuivat seinän raoista. Pidätin hengitystäni ja kuuntelin. Seinän takana puhui joku kauan ja innokkaasti. Ryömin varovaisesti leveimmän raon luokse ja koetin tirkistää huoneeseen. Näin vain pienen osan huoneesta, mutta kumminkin tarpeeksi ymmärtääkseni, että siellä pidettiin jonkun tämän salaliittojen luvatun maan salaisen seuran kokousta. Kuuntelin nyt hengähtämättä ja ymmärsin pian, että olin silminnäkijänä eräässä itse San-ho-hui'n, Mandshudynastian verivihollisen, Kiinan vanhimman ja vaikutusvaltaisimman valtiollisen vapaamuurariseuran kokouksessa. "Fhang Ching, Fuh Ming." Alas Mandshut ja palauttakaa jälleen kansallinen hallitus!
Jos ymmärsin oikein, oltiin juuri ottamassa uutta, jäsentä seuraan. Oli pystytetty alttari, jonka edessä eräs valkoisiin vaatteisiin puettu mies oli polvillaan, joku seuran jäsenistä luki pakanallisen määrän sanoja, joita kandidaatti kertasi vapisevalla äänellä, ollen silminnähtävästi hyvin järkytetty hetken vakavuudesta ja merkityksestä. Kun tämä oli lopetettu, asetettiin polvistuneen miehen viereen pyhäsavuastia ja mies vannoi juhlallisen valan. Sitten aloitti tuo kunnianarvoisa suurmestari, tahi mikä hän lienee ollut, jälleen tutkinnon. Ymmärsin ainoastaan pari lausetta, niinkuin esim.:
"Kuinka korkea on veljeskunta?"
"Niin korkea kuin silmä vain näkee."
"Kuinka leveä?"
"Niinkuin Peking, Nanking ja nuo kolmetoista maakuntaa."
Äkkiä, juuri kun kaikki oli parhaassa vauhdissa, syntyi levottomuutta jossakin huoneen perällä, jossa arvelin pöksän oven olevan. Eräs veli, joka ei tiennyt tunnussanaa, pyrki sisään. Ulkopuolella ovea vahti huusi: "Tapan sinut!" Siihen vastasi joku: "Kurkkuni on kova, en pelkää!" Silloin päästettiin hänet sisään. Ymmärsin nuo sanat täydellisesti, koska ne sanottiin englannin kielellä.