LAINA KALTIMO. Vai sitä siis pääministerin asia koskikin…
EDELMAN. Sitä.
KALTIMO. (Kohottaen lasinsa ja asettuen puhuja-asentoon.) Hyvä herrasväki! Tänä iltana tunnen tarvetta lausua muutaman sanan. — Elämässä sattuu toisinaan…
EDELMAN. Älä Herran nimessä rupea pitämään puhetta. Säästä lahjojasi. Tarvitset niitä vielä eduskunnassa ja vaalikokouksissa… siellä ne pääsevätkin paremmin oikeuksiinsa… Täällä riittää, kun vain kohotat lasisi…
KALTIMO. No niin… Niinpä ehdotan siis emäntämme maljan… (Kohottaa lasinsa; muut tekevät samoin.)
IRJA FIORINI. Ja emäntä uskaltaa pyytää, että myöskin joisitte toisen maljan: hänen poikansa.
(Vieraitten kilistäessä laskee esirippu.)