— Kuolema on kyllä vastenmielinen vieras. Mutta tovereillesi, jotka ovat saaneet kuolla kuuman auringon alla, on kiirastuli viileämpi. Niille, jotka kuolevat kylmässä Pohjolassa, se tuntuu kuumalta. Niin viisaasti on Jumala asettanut.
Tultuani sairaalaan, ihmeteltiin siellä, että minut oli laskettu sairaalalaivaan ja edelleen tänne.
— Päästäkää minut heti norjalaisen rouvan luo, aion viedä hänet vielä tänään pois.
— Mahdotonta, joudumme tekemiseen hallituksen ja pyhän kirkon kanssa.
— Kiroan pyhää kirkkoanne. Lukekaa, mitä tuohon on kirjoitettu.
— Se muuttaa asian. Olkaa hyvä ja seuratkaa minua, senjor. Hyvä on, että tulitte nyt, kun pater on kaupungissa; hän olisi mahdollisesti jaarituksillaan voinut viivyttää senjoran lähtöä.
Tulimme Kirstenin huoneeseen. Hän istui mustiin puettuna ja näytti ihmiseltä, jonka ajatukset ovat toisessa maailmassa. Ristiinnaulitun kuva oli pöydällä ja huone teki synkän vaikutuksen.
— Meidän on pidettävä kiirettä, sillä pater voi olla täällä tunnin kuluttua, kuiskasi päämies.
Kun tulin Kirstenin luo, nousi hän vaivalloisesti seisomaan.
— Olet siis viimeinkin tullut minua noutamaan? Miksi et tullut, kun olit elossa? Samantekevä, minä olen kohta valmis seuraamaan henkeäsi. Missä pater viipyy? Ellen olisi vielä kiinni, jos kohta hyvin heikoilla siteillä, tässä ajallisessa elämässä, seuraisin heti sinua. Mihin he ovat haudanneet sinut? Kyllä tiedän, tuonne rantaan, hiekkatasangolle, muiden viereen. Kohta minäkin makaan rinnallasi. Sitten olemme erottamattomasti yhdessä.