— Viiniä ja naisia. Eräs pieni, mustasilmäinen putosi laivan ja tokan seinän väliin. Se tosin ei ollut mikään ihme, mutta kummallisempaa oli, ettei hän loukkaantunut. Ja ensimmäisen perämiehen sisar, jota myös kutsutaan »hedelmäkeskukseksi», on kokonaan muuttanut mieltään. Ilmeisesti hän nykyjään vakoilee kapteenia ja ensimmäistä perämiestä — ehkä on tehnyt sitä alunpitäenkin. Hän on viime aikoina käynyt täällä hyvin harvoin. Herrat näkisivät mieluummin, että hän pysyisi kokonaan poissa, mutta koettavat kuitenkin näyttää iloisilta, kun hän tulee laivaan. — Tuolla saapuu vene, kapteeni perässä ja Löflund airoissa.
— Hyvää päivää, toinen perämies, meille nousee tässä kova työ, kun koko priki tulee uusittavaksi. Muutaman päivän perästä saapuvat rikaajat, ja silloin työ alkaa. Tällä kertaa ei meillä ole mitään tekemistä. Näittehän, kuinka hieno laivan runko on. Pohja uudelleen kuparoituna kiiltää kuin aurinko. Voi sanoa, että se on kuin kylvystä noussut merenneito. Ja kyllä se nyt kulkee kilpaa delfiinien kanssa, niin kauan kuin pohja on vapaana noista kirotuista hanhenkauloista. Nyt voi muutamina päivinä ottaa elämän keveästi, eikä tarvitse aina ahertaa. Kylläpä sitä on ollutkin hommaa viime aikoina. Mitä Delfinen korjaukseen tulee, niin olitte ihan oikeassa. Se on nyt parempi kuin uusi. — Missähän on ensimmäinen perämies? Tulkaa alas, ensimmäinen perämies, sieltä märssistä, eihän teidän velvollisuuksiinne kuulu työskennellä yläilmoissa. Merkillisen ahkera ihminen, tuo, aina sen pitää olla työssä. Ei ymmärrä säästää itseään vähääkään. — Pistäydytäänpä minun hytissäni. — Herrat ovat hyvät ja istuvat kojun laidalle. Kun Delfine taas monista ajoin on päässyt omaan elementtiinsä, niin pitää tässä katsoa, löytäisinkö jotakin suuhun pantavaa, jotta voisimme juoda tämän vanhan kahvimamman maljan. Missä helvetissä viinapullo on? Eihän sitä löydäkään, kun sitä niin harvoin käyttää.
Kapteeni huusi kokkia ja kysyi viinaansa.
— Eilenhän kapteeni ja ensimmäinen perämies sen joivat loppuun, vastasi kokki.
— Saakeli soikoon, ei silti, että minä sitä kaipaan, mutta… Pääasia on, että me kaikki kolme tästä lähtien tekisimme työtä yhdessä, niinkuin hyvät ystävät, eikä toinen perämies uskoisi laivamiesten valheellisia puheita.
— Hyvä, kapteeni Bäck. Koska täällä ei ole mitään tekemistä, niin lähden taas.
Kun yhdessä ensimmäisen perämiehen kanssa menimme Delfinen veneellä kaupunkiin, kysyi hän, aionko mennä Lacaven kutsuihin. Sanoin, etten tiedä mistään kutsuista, sillä ei kapteeni ollut niistä maininnut.
— Vai ei Bäck ole kertonut teille niistä mitään? Kolmen päivän perästä on Lacaven kutsut Kolmen kuninkaan hotellissa. Se kauppaliike — myy viiniä kaikkiin Euroopan maihin, kai tiedätte — on kutsunut täällä olevien pohjoismaisten laivojen kapteenit rouvineen sekä perämiehet Kolmeen kuninkaaseen. Tietysti sinne tulee espanjalaisiakin.
Kun illalla saavuin Villa Castaan, kysyivät norjattaret, olenko kuullut
Lacaven tanssiaisista. Kerroin kuulleeni niistä vasta tänään.
— Tietysti menemme niihin kaikki. Sellaista tilaisuutta ei toiste tule. Saamme tutustua espanjalaisiin ja nähdä, kuinka he pitävät lystiä, sanoi Hildur.