— Herra Malee lähettää tervehdyksensä. Analostanin prinsessa palasi entisen omistajansa taloon. Herra Malee on iloinen voidessaan toimittaa sen takaisin uudelle omistajalleen.
Herra Maleelle ei tietenkään voitu maksaa löytöpalkkiota, mutta hovimestarin laita oli toinen ja hän osoitti selvästi, että toivoi saavansa luvatun palkkion ja vähän ylikin.
Kissaa vartioitiin sen jälkeen erittäin huolellisesti; mutta nytkään se ei iloinnut helpoista päivistään, puhumattakaan että olisi lakannut kaipaamasta entistä elämäänsä leipähuolineen kaikkineen. Se tuli yhä hurjaluontoisemmaksi ja tyytymättömämmäksi.
8
Kevät puki New Yorkia parhaimpiinsa. Likaiset pikku varpuset hyppivät toistensa yli rähistessään katuojissa, kissat mourusivat kaiket yöt ja Fifth Avenuen perhe suunnitteli maalle muuttoa. Tavarat pakattiin, talo lukittiin ja sitten matkustettiin kahdeksankymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle maatilalle. Mirri seurasi tietysti mukana koriin suljettuna.
— Sitä se juuri tarvitseekin, ilmaston vaihdosta ja uutta ympäristöä, jotta se vieraantuisi entisestä omistajastaan ja lakkaisi ikävöimästä.
Kori nostettiin keinuviin kieseihin. Takapihan kissa tunsi uusia ääniä ja hajuja, jotka tulivat ja menivät. Käännyttiin. Sitten kuului lukemattomien jalkojen jytinää, ja kori keikkui entistä kovemmin. Hetken oli rauhallista, mutta pian tuli taas suunnanmuutos, sitten muutamia napsahduksia ja paukahduksia, kajahti pitkä kimakka vihellys ja valtavan ulko-oven kellot kilahtivat, sitten jyrinää, suhinaa ja ilkeätä hajua, inhottavaa hajua, voimistuvaa ja kerrassaan puistattavaa hajua, kuolettavaa, karmivan myrkyllistä katkua ja sitten jyrinää, johon mirriparan naukaisut täysin hukkuivat, mutta kun se oli jo saavuttanut kestokykynsä rajan, tuli helpotus. Mirri kuuli kolinaa ja kalinaa. Tuli valoa ja ilmaa. Sitten kuului miehen huuto: "Junanvaihto kadulle satakaksikymmentä viisi matkustaville", vaikka se kissan korvissa kuulosti vain pelkältä kiljumiselta. Jyrinä melkein lakkasi — nyt se lakkasi kokonaan. Myöhemmin sama tärskähtely, rymy ja kova melske alkoi uudelleen, mutta haju ei ollut enää yhtä myrkyllistä; jyrinää, tärinää, kirskunaa, pysähtelyä, kalinaa ja kolinaa; oli hajuja, töyssähdyksiä, lisää hajuja ja töyssähdyksiä — milloin voimakkaita, milloin heikkoja — kaasua, savua, kirskahduksia, kellojen kilinää, tärinää, pauhua, jyrinää ja uusia hajuja, risahduksia, rasahduksia, kallistumista, ryminää ja yhä enemmän hajuja, mutta suunta tuntui sentään pysyvän tänä aikana entisellään.
Kun viimein pysähdyttiin, pilkotti päivä korin rakosista. Kissaruhtinatar nostettiin taas keinuviin vanhanmallisiin perhekieseihin. Nyt poikettiin syrjään äskeisestä suunnasta, ja tuota pikaa alkoi kuulua pyörien ritinää ja ratinaa. Siihen sekoittui kohta uusi ja kauhistuttava ääni, koirien — isojen ja pienten - haukunta, ja se kajahti pelottavan läheltä. Kori nostettiin kieseiltä, ja takapihan kissa oli saapunut maaseutukotiinsa.
Kaikki olivat ylenpalttisen ystävällisiä ylhäissukuiselle kissalle, jotta se viihtyisi hyvin, mutta jostain syystä kukaan ei miellyttänyt mirriä, ellei ehkä iso lihava keittäjä, jonka se keksi astellessaan keittiöön. Analostanin prinsessa ei ollut kuukausiin tavannut mitään niin takapihantuoksuista kuin tämä rasvainen ihminen, ja se alkoi tuntea kiinnostusta häneen.
Kun keittäjä kuuli, että kissan pelättiin karkaavan, hän sanoi: