— Nyt keksin sen. Tuolla se menee kohti Kalliopuroa. Ettei vain olisi kojootti.
Vinttikoirat olisi nyt ensimmäiseksi saatava näkemään saalis. Se ei ole suinkaan helppoa, sillä ne eivät osaa käyttää kaukoputkea, ja maa kasvoi marunapensaikkoa, joka oli korkeampaa kuin koirat.
Mutta Hilton kehotti: "Hyppää, Dander" ja kurkottui satulastaan ojentaen samalla jalkansa eteenpäin. Dander hyppäsi ketterästi sille ja samantien satulaan ja yritti säilytellä tasapainoaan hevosen selässä. Hilton osoitti sormellaan.
— Tuolla se on, Dander, hae, hae! Katsos, tuolla alhaalla.
Koira katsoi kiinteästi siihen suuntaan, jonne isäntä osoitti, näytti keksivän saaliin, hyppäsi maahan ulvaisten ja ryntäsi matkaan. Muut koirat seurasivat sitä yhä pitemmäksi venyvänä jonona, ja me ratsastimme perässä niin nopeasti kuin pääsimme. Menetimme kuitenkin paljon aikaa, sillä maa oli täynnä kuruja ja mäyrän koloja. Olisi ollut uhkapeliä ratsastaa täyttä laukkaa tässä marunan peittämässä louhikossa.
Jäimme kaikki jälkeen ja minä tietysti hännänhuipuksi, koska olin vähiten tottunut satulaan. Näimme montakin kertaa vilaukselta koirat, jotka välillä kiitivät tasangolla, välillä katosivat rotkopaikkoihin tai kuruihin noustakseen taas toisella puolella näkyviin. Dander-niminen vinttikoira oli tunnustettu johtaja, ja eräälle harjanteelle noustessamme näimme äkkiä koko ajon — täyttä laukkaa kiitävän kojootin ja koirat neljäsataa metriä jäljempänä, mutta välimatkaa kiristäen. Kun näimme ne uudestaan, makasi kojootti kuolleena ja koirat istuivat läähättäen sen ympärillä kahta kettukoiraa ja Snapia lukuun ottamatta.
— Eivät ennättäneet tappeluun, huomautti Hilton vilkaisten viimeiseksi jääneisiin kettukoiriin. Sitten hän ylpeänä hyväili Danderia. — Näettekös nyt, en sittenkään tarvinnut penikkaanne.
— Kymmenen isoa koiraa ei tarvitse paljonkaan sisua pikkuisen kojootin nujertamiseen, huomautti isä ivallisesti. — Odotahan kun päästään harmaan jäljille.
Seuraavana päivänä olimme taas liikkeellä, halusin kerrankin nähdä loppuottelun.
Eräältä laakiolta näimme harmaan pilkun. Liikkuva valkoinen pilkku on antilooppi, keltainen kettu ja harmaa pilkku joko susi tai kojootti — hännästä näkee kumpi näistä. Jos kiikari näyttää, että häntä riippuu, silloin kysymyksessä on kojootti, pystyssä oleva häntä sen sijaan kuuluu vihatulle sudelle.