"Me kaksi yksiksemme", kuiskasi hän.
"Yksiksemmekö, ei, Anni. Kuule!"
Knut pani kätensä huutotorven tapaan suunsa eteen.
"Norja!" luikkasi hän.
He kuuntelivat. Hetkisen oli kaikki hiljaista, sitten kiiri se takaisin idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, vyöryi ja vastasi, kaikui ja suhisi näkyvistä ja näkymättömistä suista:
Norja — Norja — Norja — Norja!
"Kotiin!" Anni kuiskasi.
ILMAN VASTUUTA.
Kun hän tuli maailmaan, kirosi isä hänet. Siinä oli suu lisäksi, johon täytyi työntää ruokaa, ja ilmankin oli elanto vähissä. Ja että lapsia syntyi, siihen hän ei mitään mahtanut, kun täytyi elää yhteen nurkkaan sullottuna huoneessa, missä ilmankin asui kaksi perhettä.
Siellä syntyi Kusti.