Baios painoi päänsä alas surullisena.
"Niin, vasta tutustuttuani Neairaan" vastasi hän miettivästi.
"Mielisteletpä sinä Neairaa. Siinä tapauksessa näkyy Laogoraksella olevan lujempi luonto kuin sinulla, sillä häneen ei minun tuttavuuteni ole vaikuttanut niin haitallisesti."
"Hän ja minä!" huokasi nuori mies. "Hän, joka voisi olla sinun isoisäsi."
"Mitä se sitten todistaa?"
"Oi, Neaira, sinä ymmärrät minua kyllä — mutta et ole kuulevinasikaan mitä minä puhun. Kunpa vaan, niinkuin isäntäsi Laogoras, saisin pitää sinusta huolta, toivottaa sinulle tervetuloa, kun tulet kotiin, auttaa sinua työllä ja neuvolla huolissasi…"
"Ei minulla niitä olekaan", vastasi Neaira lyhyesti.
"Oletko vanhakin jo, armas Neaira?" kysyi Baios hetken äänettömyyden jälkeen.
"Kuusitoista vuotta, sen tiedät."
"Kuusitoista vuotta! Eikä Eros vielä ole koskettanut sydäntäsi."