Täten sai Afrodite halutun riidanomenan, ja Paris sai kauniin Helenan. Mutta Hera ja Pallas eivät jaksaneet sulattaa sitä häpeää, että Afrodite muka oli heitä kauniimpi. Vihan vimmoissa he yllyttivät koko Kreikan kansan sotaan Troijaa vastaan. Troija valloitettiin ja hävitettiin, kaatuivat Hektor ja Paris, mutta Afrodite pelasti oman poikansa Aeneaan, sekä tämän pojan että isän, jumalattaren muinaisen sulhasen, yleisestä surmasta ja ohjasi heidät monien vaivojen ja vaikeuksien jälkeen Italiaan, jossa Aeneas perusti Rooman ikikuuluisan valtakunnan, tulevan maailmanvaltiaan.
Helena peri taivaan suuren kauneutensa takia ja lumosi taivaassakin niinkuin maan päällä miesten mielet. Hän solmi taivaassakin avioliittoja, muitten muassa suurimman sotauroon Akilleen kanssa.
Muinaisaikoina sodat ja riidat käytiin kauniitten naisten omistamisesta, ja vallattu nainen kiintyi aina ryöstäjäänsä iankaikkisen naisluonteen laadun mukaan, joka miehessä eniten kunnioittaa voimaa, valtaa, uljuutta ja pelkäämättömyyttä.
* * * * *
Afrodite, lemmen jumalatar, oli maallisen riemun ja ilon vastustamaton lietsoja. Rakkaus on maailman voimakkain tunne. Usko, toivo, kaikki köykäiseksi löydetään rakkauden rinnalla. Israelin mahtavin hallitsija, Salomokin, unohti ankaran jumalansa ja rakensi rakkauden jumalalle alttareita. Salomo ja Zeus kilpailevat keskenään lemmenseikkailuissa. Raamattu ei virka sanaakaan siitä, olivatko Salomon 700 aviovaimoa ja 300 jalkavaimoa kauniita vai rumia, se vain mainitsee, että ne olivat jos jotakin ihmisrotua. Raamattu ei kuin poikkeustapauksessa kiinnitä huomiota naisen kauneuteen; sille riittää, kunhan hän vain on nainen. Kreikkalaisten pyhien tarujen punaisena lankana on naisen kauneus, miehen uljuus, koko luomakunnan ihanuus.
Schiller laulaa:
Da ihr noch die schöne Welt regieret,
An der Freude leichtem Gängelband
Selige Geschlechter noch getühret,
Schöne Wesen aus dem Fabelland —
Ach, da euer Wonnedienst noch glänzte,
Wie ganz anders, anders war es da!
Da man deine Tempel noch bekränzte,
Venus Amathusia!
Se on: Kun te (Kreikan jumalat) vielä tätä ihanaa maailmaa johditte, ilon kepeässä talutusnuorassa autuaita, sukupolvia ohjasitte, suloisia olentoja tarumaailmoista — ah, kun teidän riemujuhlanne vielä olivat loistossaan, miten vallan toisenlaista elämä olikaan! Kun vielä sinun pyhättöjäsi kukkaseppeleillä koristeltiin, Venus Amathusial (Amathusiassa oli kuuluisa Afroditen temppeli.)
Maailman luominen ja ensimmäiset ihmiset.
Maailma oli autio ja tyhjä. Ei mikään erottanut merestä maata, ei mitään maan vahvuutta ollut, ei aamua, ei päivää eikä yötä. Kevyt ei ollut erotettuna raskaasta, ja kaikki alkuaineet olivat riidassa keskenään. — Silloin loi jumala järjestyksen ja maailman. Maa nousi, taivas kohosi, tuli leimahti, meri vyöryi. Auringon lämpö synnytti voiman ja elämän, ja kukin tähti lähti kulkemaan rataansa. Ruoho tuli maahan, lehti puihin, linnut puihin laulamaan, kalat kansoittivat vedet ja eläimet samoilivat ristiin rastiin maata.