Kloto: Ja yksi joka vaimonsa ja hänen honkkinsa käden kautta murhattiin?
Hermes: Tuossa, sinun vieressäsi.
Kloto: Tuo nyt myös kuolemaantuomitut, kuoliaaksi piiskatut, ristiinnaulitut. Ja missä ovat ne kuusitoista, jotka maantierosvot murhasivat?
Hermes: Tässä ne ovat haavoineen. — Kokoanko minä myös sinulle naishenkilöt?
Kloto: Tietysti ja merionnettomuudessa hukkuneet — ja myös ne, jotka kuumeeseen ovat kuolleet, sekä heidän lääkärinsä Agatokles. — Mutta missä on filosofi Kyniskos, jonka tietysti täytyi kuolla, koska hän oli ahminut raakana kokonaisen mustekalan.
Kyniskos: Tässä olen jo kauan seisonut, rakas Kloto. Mitä minä olen rikkonut, että sinä minut niin hirvittävän pitkäksi ajaksi olet jättänyt tuonne ylös. Minä olin niin kyllästynyt, että usein koettelin katkaista elämäni langan; mutta en tiedä, miten lie ollutkaan, se ei tahtonut katketa millään ilveellä.
Kloto: Minä annoin sinun elää, jotta saisit olla inhimillisen typeryyden tarkastaja ja lääkitsijä. Nyt astu veneeseen ja ole tervetullut!
Kyniskos: Hitto vieköön, ei ennenkuin me olemme tämän sidotun tuoneet laivaan. Minua peloittaa, että hän sinut rukouksillaan hellyttää.
Kloto: Kuka hän sitten on?
Hermes: Tyranni Megapentes, Lakydeksen poika.