Megapentes: Kirottu roikale, jolle minä vaimoni esirukouksien perusteella lahjoitin vapauden!
Kloto: Sinun tyttäresi annetaan nykyisen kuninkaan jalkavaimoksi, ja kaikki kuvat ja kuvapatsaat, jotka sinun kunniaksesi muinoin valtion varoilla pystytettiin, sorretaan kumoon ja joutuvat sivukulkijain ilkkumisen esineiksi.
Megapentes: Mitenkä? Ja minun ystäväni katselevat tätä kaikkea rauhallisina? Eikö kukaan heistä vihan vimmoissa asetu vastustamaan?
Kloto: Etkö siis tiedä, että kaikki se väki, joka maahan saakka sinua kumarsi ja piti mainiona kaikkea mitä sinä sanoit ja teit, että se teki tämän pelosta tai toivosta ja käänsi kaapunsa tuulen mukaan ja oli hallitsijan eikä Megapenteksen ystävä.
Megapentes: Ja iltamissa, joita heille pidin, oli tapana ensimmäinen malja juoda minun terveydekseni toivottaen minulle kaikenlaista hyvää.
Kloto: Viimeinen malja, joka sinulle kaadettiin, on sinut tänne nakannut.
Megapentes: Senkö takia siinä oli niin katkera sivumaku? Mutta miksikä hän sen teki?
Kloto: Sinä kyselet liian paljon. On jo aika sinun vihdoinkin nousta laivaan.
Megapentes: Onhan minulla vielä eräs seikka, joka minua erityisesti painaa ja jonka tähden minä vielä kerran tahtoisin vilkaista päivänvaloon.
Kloto(ivallisesti): Sepä mahtaa olla vallan erinomaisen tärkeä. Mitähän se lienee?