Loimet soluu niin kuin virta,
Poljin loskaa, paukkuu pirta,
Kankur'akka toimessansa
Huolt'ei pidä lapsestansa;
Lapsi pärvöttelee puolat kokonaan,
Itse peittyy tuohon lankain tuprakkaan.
Lääkäri.
Hevoslääkärill' on kumma tapa:
Ensin lonkka esiin, sitten lapa; —
Tuota tietää hälläkin ois' aika:
Pää on pahimpien tautein paikka!
Tähtein tutkia.
Kävin kasarmille päin,
Polun vieres jotain näin:
Vanha mummu selällänsä
Siinä maata kellittää,
Tyhjä pullo vieressä.
"Nouse, kulta muorini,
Muuten tapaa poliisi!" —
Muori: "herra, katson noita
Lentäviä tähtiä" —!
Niin — ja kiikari vieressä!
Nyt, sitten.
Pikku Elli valkokutriaan,
Keritsimet saatuaan,
Leikkaa kiiruissaan;
Keritsimet kun vie poijes äiti,
Itkee vaijertaa;
Ett' on ruma lovisena pää,
Tuot' ei lapsi nää.
Konsa Elli kasvaa isoksi,
Tulee mailman immeksi,
Muotinukeksi,
Yhtä innokkaasti salaa, julki
Jatkaa hiuksiaan;
Ett' on tekotukka petosta,
Tuot' ei oivalla.
Taideniekka.