Muutoksia.
Kaisa kahden vuotisena
Tukisteli, silmät raapi
Kun pääsi luokse poikalapsien,
Impi-ijällänsä Kaisa
Suuteli ja halaeli
Kun pääsi seuraan kylän poikien,
Nyt hän Räikän puolisona
Nähdään jälleen muuttuneena:
Lapsen eljet taas on mielessä.
"Juurikkaat kuin Seiloon päitä."
Pappi huusi saarnassaan:
"Kun te tuutte maksamaan
Juurikkaani, älkää noita
Tuoko napasipukoita,
Lahoi, madon syömiä,
Niist'ei ruo'aks' ensinkään!" —
Seiloo istui laudassaan,
Kalipäänsä kallellaan —
Pappi jatkoi saarnoaan:
"Ystäväni, kuulkaa näitä:
Juurikkaat kuin Seiloon päitä! —
Niin, mä lausuin Seiloon päitä. —
Eikä taasen mitään muuta,
Armoa vaan ja voimakkuutta!" j. n. e.
Vahingoita.
Jo tiukusetkin tyyntykää,
Mun tieni hautaan johtaa,
Ja pientä valon kipinää
En matkallani kohtaa.
Mull' itse Herra ruusut loi:
"Sä seppel sido noista!" —
Vaan lempo kukkaisiini toi
Tallaajaa kaikenmoista.
Niin Herra laati kanteleen:
"Sä lapsi, soita tuota!"
Mä romautin halki sen
Ja hiivin pois sen luota.
Mun Herra Helmen nähdä soi:
"Hei, lapsi, valon arka!" —
Se katosi, en elää voi
Vaan hautahani karkaan.
Sovinto.