Mehiläinen mennessänsä
Moisen opin lauloi vainen:
Yöt on ummess' yrttikasvi,
Mehutoin vaan avonainen.
Luojan kukat.
Miksi poikkeematta pikku Janne
Kukittelee Anna siskosensa,
Kukittelematta Heiman jättää? —
Siksi että Heiman poskipäille
Kylvi ennen kukkaisia Luoja,
Annan posket kukkaisitta jätti.
Kumpi on onnekkaampi?
Heisan, kunnon veikkonen,
Sull' on kelpo neitonen:
Kymyniska, vääräsuu,
Tiesi, mikä muu! —
Vaiti! eihän onnea
Sinunlaista kaikilla:
Kultaas kaikki rakastaa,
Hänkin kaikkia!
Virhinensä Ellini
Kaunis on, mun lempeni
Saanut, muut ei konsanaan, —
Hän taas minun vaan!
Virhe kaunistaa.
Silmässä on neitosen
Pienen pieni virhinen.
— "Tuota ihaelet! miksi? —
Voiko väittää kaunihiksi? —
Moinen virhe silmässään! —
Miellytä ei ensinkään!"
Pinnalla kun tähtyen
Huomaa himmin pilkkusen,
Selvemmin se voinen toistaa,
Miten itse tähti loistaa
Kirkkahasti; vertailla
Haluamme kaunista.