— Ajatelkaa nyt hänen henkisiä ominaisuuksiaan.
— Taitaa olla äkkivihainen tai tuhlaavainen? Sjögren oli levottoman näköinen.
— Eikö Sjögren ole huomannut, että hän on hiukan omituinen?
— Tietenkin. Hän puhuu henkisistä riennoista ja sivistyksen vaatimuksista. Sellaisiksi ne käyvät aina herrasväen palveluksessa. Mutta se ei haittaa minua ensinkään.
— Anulla on outoja mielikuvituksia, selitti Tekla varovaisesti.
— Ei sellaiset ole vaarallisia. Minä olen tuntenut rouvan, joka manasi henkiä ja tanssitti pöytiä. Mainio emäntä se oli. Lapset olivat hyvin hoidetut, koti siisti ja ruoka hyvää. Eikö hänessä ole muuta vikaa?
— Ei, mutta jos järki on vähän sekaisin — — —
— Kyllä sitä on tarpeeksi tähän tarkoitukseen, sanoi Sjögren, joka tunsi helpotusta. Hän oli luullut pahempaa.
— Minä tahdoin vain varoittaa. Täytyy ajatella perinnöllisyyttä.
— Kyllä minun lapseni tulevat hyvärotuisiksi, hymyili Sjögren leveästi.