Ilma esitteli enonsa ja ystävänsä toisilleen ja pyysi kahvipöytään, jonne Lotta kantoi kahvipannun.
Maini oli puhelias ja hauska tyttö, niin että keskustelu sujui vilkkaasti. Ensio unohti huolensa, laski leikkiä ja joi kolme kuppia kahvia.
Kun Lotta tuli noutamaan kahvipannua, vilkutti hän silmää Ilmalle, joka seurasi häntä keittiöön.
— Mitä Lotta tahtoo?
— Ilma-neiti on hyvä ja kirjoittaa minulle kirjeen kotipuoleen, lasit ovat rikki ja näkö hämärä.
— Mielelläni kirjoitan sitten illalla, mutta eihän nyt sovi olla täällä, kun minulla on vieraita.
— Antaa niitten olla kahden kesken, ei siitä muuten tule mitään.
— Mitä Lotta nyt höpisee?
— Ihmisen täytyy ajatella muitakin kuin vain itseään. Onko neidistä se
Sulinin leski parempi? Eikä ne velat sillä tavalla tule maksetuiksi.
— Ahaa, Lotta esiintyy kaitselmuksena Ensiolle. Ei toinen sellaisia asioita voi järjestää, nauroi Ilma.