— Kylläpä suomenkieli on uusi kieli, koska ei ole sen sopivampaa sanaa? Ehkä meidän esi-isämme eivät matkustelleetkaan? Lemminkäinen teki sitä usein, mutta hänellä ei luultavasti ollut matkakapineita. Herrassääty matkusti kyllä myöhemmin, mutta silloin he puhuivat ruotsia. Mutta nythän kansakoulun opettajatkin matkustelevat, kumma että he eivät ole keksineet sopivaa nimeä tälle toimitukselle.
— Eikö isä voisi nyt keksiä suomalaista nimeä pakkaamiselle, niin voisimme puhua siitä? ehdotti Mauri.
— Ehkä jostain sanakirjasta saisi valmiin sanan. Voinhan käväistä kirjastossa tutkimassa asiaa.
— Keksi itse ennemmin, se käy nopeammin, pyysi Eljas.
— No, voitte sanoa sullotella. Se tuo selvän kuvan mielikuvitukseen.
Niin, sullotella on hyvä.
— Mitenkä saisimme äidin sullottelemaan, niin että valmistuisimme ajoissa? kysyi Mauri.
— Ei pidä kiiruhtaa äiti parkaa, jolla aina ilmankin on kiire. Nyt hän on rakkauden työssä. Auttakaamme häntä milloin suinkin voimme.
— Emmekö me voisi isän avulla sullotella? Korit ovat jo eteisessä. Me saamme kyllä paljon mahtumaan. Ainahan me olemme mukana, kun heiniä ahdetaan latoon. Ei tämä ole sen vaikeampaa, ehdotti Eljas.
— Sen teemmekin, heti syötyämme käymme käsiksi valmistuksiin. Se on helppo tehtävä kolmelle miehelle, sanoi lehtori.
— Naiset tekevät sullottelun vain turhanpäiten monimutkaiseksi, sanoi
Mauri.