— Minusta on kuivaa, kun luokan tytöt alkavat leikkiä aikaihmisiä.
Niinkuin Aissi ja Tuovi. Ettehän te ole vanhempia kuin mekään.
— Minkä sille mahtaa, kun sielu vanhenee. Aissi on jo tanssinut kuusi vuotta. Oikein tanssiaisissa.
— Vanheneeko sielu sellaisesta?
— Tuleehan se aikaihmismäisemmäksi. Mutta ei paremmaksi.
— Käytkö sinä paljon tansseissa?
— En minä käy juuri missään muualla kuin toverikutsuissa, ja ne eivät vanhenna sielua. Vaikka tanssisi kuinka paljon. Nyt minä olen perillä. Annahan minulle se runo.
— Sinä et pitänyt siitä.
— Tietysti minä pidin. Ymmärränhän minä leikkiä, sanoi Meri ja otti
Ilkalta runon.
— Hyvästi Meri. Meillä oli mukava iltapäivä.
— Hyvästi ja kiitos vielä kerran.