— Eivät opettajat toimi sattuman varassa, varsinkaan matematiikan opettajat.
— Mikä siihen sitten oli syynä?
— Minussa on varmaankin jotakin, joka herättää erikoista huomiota.
— Sinussa on paljonkin, joka herättää huomiota, ennen kaikkea liukas kieli ja ulottuvaisuus avaruudessa, sanoi Tauno.
Eila aikoi vastata, mutta jäikin tuijottamaan tanssiviin. Toiset seurasivat hänen katsettaan ja näkivät Onnin ja Helin tanssivan keskellä lattiaa.
— Onni Joki tanssii kuin tavallinen poika! Nyt minua ei ihmetytä vaikka
Rehtori ja Pyttykin alkaisivat vedellä shimmyä, sanoi Eila vihdoin.
— Johan hänessä on näkynyt muitakin ihmistymisen oireita, sanoi Tauno.
— Katsokaa kuinka viehättävä pari. Heli on kuin Kalevalan Aino ja Onni niinkuin huojuva metsän honka, intoili Eila.
— Mennään mekin tanssimaan, sanoi Tauno kumartaen Merille.
— Anteeksi Tauno, mutta minä tanssin nyt Merin kanssa. Ota sinä Eila, sanoi Ilkka.