— Kaikki hymyilevät ja lörpöttävät, mutta sinä et näe pintaa syvemmälle.
— Näetkö sinä?
— Osittain. Minä kerron sinulle, mitä salissa tapahtuu. Rehtori on kadonnut, vapaa seurustelu oppilaitten kanssa on hänen raskain velvollisuutensa. Notre-Dame kyselee ja kyselee ja saa lyhyitä vastauksia, hän ei kuitenkaan karkaa velvollisuuksistaan. Deutscheprosa on ottanut Père Lachaise'n urakalle, hän kantaa taakkansa nöyränä ja iloisena. Ilta on tänä iltana »lyönyt hänet laudalta» — saa nähdä kumpi lopulta voittaa.
— Otso ja Olli ymmärtävät Deutscheprosan tunteet. He ovat »mörkkiä».
— Ilta aikoikin illan alussa tyytyä heihin ja Taunoon. Mutta sitten hän keksi Onnin, joka on uusi tähti vanhassa hahmossa. Minusta oli harmillista, että Onni oli niin helppo saalis. Vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että Iltaa ei kukaan vastusta.
— Paitsi Ilkka Paso, pöyhisteli tämä.
— Hm! — No, Heli, joka ensin keksi Onnin, viettää iltansa Yrjön seurassa. Onko hänellä hauskaa vai ikävää, sitä en voi arvata Helin naurusta.
— Nauravalla ihmisellä on aina hauskaa.
— Erehdys, ainakin mitä tyttöihin tulee. Kuule nyt eteenpäin. Sitten saapuu itse loistava Valo ja tähti himmennetään. Onni vapautuu ja tanssii Tertun kanssa. Mistä syystä, on vaikea sanoa. Ehkä itsepilkallisessa epätoivossa.
— Mikä merkillinen tila se on?