»Jänis pikku poikanen hyppäs korkealle vuorelle. Miks' ajetaan, miks' ajetaan, koirain kanssa aina vaan?»
Koko luokka yhtyi kertaukseen:
»Miks' ajetaan, miks' ajetaan, koirain kanssa aina vaan.» Ilkka löi tahtia karttakepillä.
Ilkka jatkoi:
»En ole käynyt laihossas, en ole syönyt kaurojas. Miks' ajetaan, miks' ajetaan, koirain kanssa aina vaan?»
ja luokka yhtyi jylhällä äänellä loppuosaan.
— Tokkohan Koskenniemi on kirjoittanut tuota? Minä kuulin sen jo lapsena, sanoi opettaja.
— On varmasti. Hän kirjoitti sen nelivuotiaana poikasena, vakuutti
Ilkka.
— No, siltä se kuuluukin. Siiri Kestilä tulee nyt taululle.
— Minä en osaa lausua, mutta minun sisareni Siiri on hurjan hyvä runonlausuja. Minä osaan maantietoa ja kirjanpitoa. Me jaoimme lukuaineet keskenämme, sanoi Siiri.