— Sanokaa hänel, Aata-rouva, jot Tuomas on ikäns olt saita, hää ei maksas puoliakkaa, kääntyi emäntä Adan puoleen.
— No mite frouva antta?
— 6000 markkaa mie voin laskee tuost mänemää.
— Frouva teke pilkka. 700 viime hintta, kun frouva aina on osta meiltä, sanoi juutalainen tuttavallisesti.
— Älkää sanoko hänel, jot mie oon ens reissul tääl, kuiskasi emäntä
Adalle ja sitten kauppiaalle: 600 on viimene sana.
— 700 markka. Kun frouva vanha tuttu ja kundi saa sen 650 markka.
— Sit sen pittää ja istuu potrast, korjata pittää ja helma laskee alas.
— Jos frouva ei kerro tuttavalle niin saa otta 625 markka. Minun omat lapset kärsi vahinko, kuiskasi myyjä emännän korvaan.
— En mie taija välittää koko hokötyksest. Voip miu entinekkii viel kelvata Jääske sillal.
— Osta paltto, muute palele. Jos frouva aina osta meidä afäärissä niin minä anta 600 markka ja on itse ilma peivelliste koko viikko, kiersi kauppias käsiään.