— Mistä sinä sait kissan zootomissa ollessasi? kysyi Aino Mattila veljeltään Ollilta, joka oli medisiinari.
— Minä lupasin pojalle, jonka sattumalta näin kadulla, pari markkaa ja hän hankki minulle katin. Viidessä minuutissa hän löysi ison kollin, vastasi tämä.
— Niistä on nyt puute. Ei niitä niinkään saa, huokasi Aino.
— Mitä te kissoilla teette? kysyi rouva Rosenström.
— Nyljetään, leikataan ja tutkitaan tieteellisessä tarkoituksessa. .
— Oletteko te raakalaisia? Kuinka se poika hennoi myydä rakkaan perheystävän murhattavaksi?
— Ei se luultavasti ollut hänen kissansa, sanoi Olli rauhallisesti.
— Silloin sinä tapoit toisen kotieläimen, joka oli varastettu.
— Anteeksi, rouva Rosenström, mutta eilen minä tapoin teidän kotieläimenne, jonka löysin sängystäni, sanoi Salomon Höök.
— Minä en suo anteeksi, Höök. Kissa on eläinkunnan korkein olento. Se korvaa monelle perheen ja kaipuun olentoon, jota rakastaa, sanoi rouva Rosenström hämärästi. . .