— Puhu tavallisella äänellä, sanoi opettaja tiukasti. — Kuka sinua opetti huutamaan, tuolla tavalla.
— Joku sanoi, että opettaja, opettaja — — — että opettaja on kuuro, tankkasi Risto, joka ei tahtonut kannella Jannesta.
— Se joku on aika veijari. Opeta sitä puhumaan totta, kun tapaat hänet.
Kun Risto myöhemmin tapasi äidin kadulla, hän ei kertonut mitään Jannen kepposesta, vaan päätti itse selvittää asian tultuaan kotiin.
Nyt hän vain sanoi:
— Täällä on vihaisempia opettajia, kuin valmistavassa koulussa.
— Oletko osannut mitään? kysyi äiti.
— Aika paljon, mutta yksi luku on varmasti väärin, siinä oli monta asiaa. Vuosia, kuukausia, viikkoja ja tunteja, oli muutettava tunneiksi. Mutta päiviä ei ollut ja se sekoitti laskun, etkun piti hypätä viikosta tunteihin. Oulunjoen kosket mä laskin kuin vettä ja seitsemännen käskyn mä osasin, kerskui Risto.
— Kuinka sinä vastasit?
— Että: "Opettaja ei saa varastaa." Eihän sille voinut sanoa että "älä".