JAAKKOLA. Vai Amerikkaan! Koska?
TAAVI. Huomenna lähden. — Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen, että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini?
ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa.
TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne.
JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta.
(Aro ja Jaakkola menevät peräovesta.)
TAAVI. Onko teillä täällä kirjoitusneuvoja?
AINA. Onhan niitä kamarissa. (Menee kamariin.)
TAAVI (yksin). — Astun kuin hiilten päällä täällä kotona. En tiedä minä hetkenä taikka kenenkä suusta saan kuulla sanoja, jotka veitsenä viiltelevät puhki sydämeni… Amerikassa saan rauhaa! Siellä unhotan kaikki entiset, unhotan hänetkin…
(Elli tulee peräovesta.)