ANDRAEAS (Silmäilee Kitkan hopeista maljaa).
Mi kaunis, koneikkaasti tehty malja!
Sen vertaista en koskaan ole nähnyt.
(Ottaa maljan käteensä.)
Haa! kuinka raskaskin!
(Kätkee maljan kaapunsa alle.)
Sen omistan
Mä pyhän Benedikton kunniaksi.
Se oiv' on luostarimme koristeeksi!
(Menee ovea kohti.)
TARVO.
Oi herra prior! — älkää jättäkö
Mua!
ANDRAEAS (Tehden ristinmerkin Tarvolle).
Sielu-parallesi Herran armo!
(Hän menee. Aseitten kalske ja sotahuudot kuuluvat ulkoa,
ensin lähempänä, sitte etäämpänä.)
Kuudes Kohtaus.
TARVO (yksin). Nyt he läksivät ja minun kurjan jättivät! Ah! Ah! Kuinka vasama polttaa rinnassani. Nuo petolliset kristityt, nuo armahtamattomat!… Kirous heitä seuratkoon!… Armahda minua pilvien pitäjä, sinä väkevä Ukko, armahda armollinen Herra Kristus!… Eivät ottaneet opastajansa avunhuutoja korviinsa, saastaiset!… Lievitä katkeria tuskiani neitsyt pyhä, paina taivaallinen tulen-iskiä peukalosi reikään!… Hiisi pakanoille turmion tuokoon, piru kristityt periköön! — Jos kuitenkin voisin heitä seurata… (Yrittää kontata.) — Voi tuskan tuskaa!
Seitsemäs Kohtaus.
TARVO, KITKA, SORRI, NYYRI ja TALONPOIKIA. —
Myöhemmin LALLI ja TOISIA TALONPOIKIA.
KITKA.
Nuo Hiiden helmalapset kristityt!
Jo vihdoin surma heidät saavutti
Ja voitto meille jäi!