SORRI.
No entäs sinä Korpi, poikasi
Kuin samaan tuomioon on vikapää?
TOINEN TALONPOIKA.
Sä erhetyt. Ei minun lapseni
Vois' isänmaataan pettää enkä ai'o
Mä petturille isäks ruveta!
LALLI.
Nyt puhuit, Korpi, miehen tavalla.
Ken pettää kotimaansa, hänellä
Ei ole isää, eikä äitiä.
Ei veljeksiä eikä sukulaista.
Hän on kuin juoksu-koira turvatta,
Siks' että hylkäsi hän hoitajansa
Ja petti holhojansa luottamuksen,
Ja samaten kuin isän-murhaaja
Hän ei voi missään löytää lepoa,
Mut kirouksia kaikkialla! Kuolo
On hälle tottakin vaan sula armo,
Ei rangaistus.
(Lalli menee. Toiset seuraavat häntä, Kitka huoaten.)
Kymmenes Kohtaus.
KERTTU (Yksin. Ensin hiljaan, sitte korkealla äänellä.)
Vert' ompi vuotanut
Ja verta yhä vielä vuodatetaan!
Ei veljet enää säästä veljiänsä,
Ei isä poikaansa, ei poika isää!
Ah! Verta! Verta! Se on helmasana
Nyt ihmisillä, siihen lauseesen
On kielen kaikki mehu yhdistynyt!
(Ulkoa kuuluu sama laulu, kuin Ensimäisen Näytöksen ensimäisessä
kohtauksessa on laulettu ja sen ohessa katkeria valitushuutoja.)
Oi mitkä katkeruuden, tuskan huudot!
Ne ovat kuolevaisten huudot! Herra
Jumala! kuinka kauan suvaitset
Sa viisaudessasi näin hirmuista,
Näin kauhistavan julmaa menetystä!
Tee surkeudelle vihdoinkin jo loppu
Ja poista raivon henki kansasta!
Oi armon Herra! kuule minua!
(Hän menee tainnoksiin. Laulu ja valitushuudot vaikenevat.
Pispa Henrik tulee.)
Yhdestoista Kohtaus.