SORRI.
Ei yhtään huolta! hänen saavutamme.
KERTTU (Itsekseen).
En kuunnella voi häntä kauemmin,
Mun pitää rientää pispaa varoittamaan!
(Toisten kuunnellessa Nyyrin seuraavaa juttua hiipii
Kerttu heidän huomaamattansa pirtistä ulos.)
NYYRI. Tää keksintö on kaikki minun ansioni! Teidän rauhallisna, huoletoinna ollessanne ma kurja keksein sen… Enkä ymmärrä mikä teidän tarkkuutenne perinyt on miehet! Kuinka voittekaan niin huolettomat olla? Sitä oikein sydämeni pohjasta ihmettelen'
KITKA. Älä tuhlaa kallista aikaa sanoillasi turhamaisilla, vaan kerro suoraan kerrottavasi!
NYYRI. Niin sanot sinäkin, mutta olitko asioistasi vaaria ottamassa? Mitä vielä! Tiesi missä kuhnailitkaan ja päästit…
LALLI.
No akka, ole ällistelemättä!
NYYRI. Niin … niin. Sillanniemen tien hän otti, niinkuin äsken sanoin. "Nyt menen miehille tämän julistamaan" — näin tuumailin ja tänne riensin. — Se nyt oli toimittamani. — Mutta taas lähden! Teidän tässä levollisna, rauhallisna kuhnaillessanne seuraan häntä!
(Menee.)
Seitsemästoista Kohtaus.