"Suostuvatko kaikki läsnä olevat osaa ottamaan tähän pelastustoimeen?" kysyi Niilo Niilonpoika.
Kaikki vastasivat myöntäväisesti ja väittivät, ett'ei tätä sopivaa tilaisuutta pitäisi jättää kokematta. Kuitenkin oli kaikella varovaisuudella toimeen ryhtyminen.
Sen jälkeen keskusteltiin likimmistä tuuman toimeenpanemista koskevista seikoista ja jokaiselle määrättiin eri tehtävä. Siitä olivat kaikki yksimieliset, ettei pormestari Niilo Niilonpoika eikä kaupunginkirjuri Niilo Skunk tehokkaasti ottaisi osaa tähän vaaralliseen yritykseen, sillä jos asia onnettomasti sattuisi päättymään, niin olipa tuo ennen kaikkia tähdellistä, että seuran molemmat johtajat pääsisivät epäluulosta vapaiksi. Väärin kai olisi heittää seuran menestys yhteen onnen vaakaan, etenkin kuin tämä toimi ei koskenutkaan "P.C.G. seuraa", vaan tässä nyt läsnä olevia mieskohtaisesti.
Jakobsson ja Aake Berg, jotka pidettiin muita rohkeampina ja älykkäämpinä, saivat toimeksensa mennä yllyttämään kenraalin ja Skytten viinaa nauttineita kapinaan. Toisten tuli koota kokoon kaduilla kuleksivia kerjäläisiä, varkaita ja rosvoja ja johtaa heitä kaupungin vankilaan. Mitä suurempi melske ja hälinä siellä syntyisi, sitä vaikeampi olisi asianomaisten saada tieto siitä, kutka olivat kapinan johtajat. Rahoja tuli jokaisen runsaasti ottaa mukaansa; niitä piti käyttää siinä, missä sanat elivät vaikuttaisi.
Yksin Pertti Månsson pani jyrkän vastalauseen hänelle määrättyyn tehtävään. Hän vannoi kautta Jumalan ja kaikkein pyhäin, että hän oli ihka mahdoton sellaiseen toimeen. Mutta hänen valansa ja vakuuttamisensa nostattivat vaan naurua ja ivaa läsn'olijoissa. Pertti Månsson parka sai siinä pitkissä kulauksissa niellä mitä ilkeimpiä kokkapuheita. Vihdoin piti Jakobsson pitkän kehoituspuheenkin hänelle. Päästäksensä kaikesta tästä pilkasta lupasi hän lopuksi ryhtyä toimeen ja parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan tehdä tehtävänsä.
Kun kaikki asiat näin oli saatu selville, juotiin maljat pohjaan tuon vaarallisen yrityksen menestykseksi; tämän jälkeen Niilo Niilonpoika, Niilo Pertinpoika Skunk ja kaikki muut vieraat, paitsi Jakobsson, läksivät pois.
"Nyt on meidän mitä kiireimmiten pukeutuminen vale-pukuihin — sanoi Aake Berg, jäätyänsä kahden kesken Jakobsson'in kanssa — Miksi ja millaiseksi henkilöksi ai'ot muuttaa itsesi?"
"Sepäksi taas niinkuin viime kerrallakin valhe-puvussa ollessamme. Se on oivallinen ammatti tuo sepän ammatti; minä rakastan sitä. Usein juohtuukin mieleeni, että Jumala arvattavasti oli aikonut minua sepäksi, vaikka pahaksi onnekseni satuin jäämään pajan oven ulkopuolelle. Se oli kyllä ikävä tapaturma, sillä sen kautta jäi tämä valtakunta parasta hevoskengittäjäänsä vaille! — Vaan annappas tänne tuo leiviskän painava vasara-kolhuri, jotta saan tarkastaa, onko se entisessä kunnossaan!"
Saatuansa Aake Berg'iltä erään tavattoman suuren pajavasaran ja heiluttaen sitä päänsä yli jatkoi Jakobsson puhettansa: "Tämä on oivallinen ase! … erittäin oivallinen! Ei löydy ainoatakaan niin kovaa vapaasukuista pääkalloa koko valtakunnassa, ett'ei se pirstoksi menisi, jos tällä lempi-aseellani sitä kerran kolahuttaisin! — Mutta tuo nyt esiin vanhat seppävaatteeni… Kas niin… Tuo nahkanen esiliina ei ole tämänpäivän tekoisia sekään… Nyt lopuksi vielä hiiliä! Nokikolarilla ei saa olla mustempia kasvoja ja käsiä kuin minulla."
Puhuessaan oli Jakobsson pukenut päällensä vanhat, rikkinäiset ja nokiset vaatteet. Saatuansa vielä kasvonsa ja kätensäkin noetuiksi ängähti hän tyytyväisellä äänellä: "Nyt olen valmis."