{Hän menee oikeasta sivuovesta.)
Kolmas kohtaus.
Sven Suurpää (yksin.)
SVEN. Kuinka olin onnellinen ennen poikana ollessani! Tuskin olin vuoteelle heittäytynyt, kun jo kohta Uniukko valmumettään silmäripsilleni riputteli. —- Nyt on toisin; yöt ovat päivää rauhattomammiksi muuttuneet! Naisen silmäys, vaikkapa on se kuva taivaan suloisuudesta, vie levon miehen rinnasta ja karkoittaa unen hänen silmistänsä. {Istuu vuoteelle. Sotatorvein ulina ja rumpujen jyrinä kuuluu ensin etäällä, sitte lähempänä. Tähän pauhinaan yhdistyy sittemmin hätä-kellon ääni. Sven hypähtää seisaalle.) Tuo tuollainen soitto ei ole minulle outo, mutta mitä merkinnee se tällä kertaa? Onhan meillä rauha Venäläisten kanssa… Haa!… Jo arvaan, mitenkä asian on laita! —
{Antero Suurpää tulee kiireesti ja säikähtyneenä.)
Neljäs kohtaus.
Antero Suurpää ja Sven Suurpää.
ANTERO S. Ken häiritsee yörauhaamme näin kauhistavalla tavalla?
SVEN. Ma luulen — Tanskalaiset!
ANTERO S. Pyhä Maria! Suojele nyt onnetonta kaupunkiamme!