ROLF JUTE. En tiedä sun kanssas koskaan riidassa olleeni!
SVEN. Puolusta itseäs! Vai kykenetkö ensinkään rehelliseen taisteluun, kunnoton Juuttilainen? Miehuus ja kunto karttavat teidän urotöitänne! Kavalasti hiipiä unissaan lepääväin, aseettomain porvarein päälle — se on teidän kehno sotatapanne, te tanskalaiset pedot!
ROLF JUTE. Älä soimaa minussa kansalaisiani! Sa vaadit minun katkaisemaan kielen kurkustasi
SVEN. Katso vaan omia leukaluitas! Toisten kielet voit jättää rauhaan! (He taistelevat — Sven kaatuu.) Viimeinen kirous Tanskalaisille! Ebba…
(Kuolee.)
ROLF JUTE, Pyhä Dannebrog. En olisi tuon nuorukaisen verta tahtonut vuodattaa! — Eikö hän ollut teidän heimolaisenne?
ANTERO S. Teidän kysymykseenne, herra ritari, voin ainoastaan tällä tavoin vastata!
(Törmää vedetyllä miekalla Rolf Jutea vastaan.)
ROLF JUTE. Onko helvetti minua vastaan liitossa, että minun täytyy teidänkin kanssanne taistella.
(Lyö äkisti miekan Antero Suurpään kädestä.)