ANSHELMUS. Sen kautta voipi tämä kova onnettomuus johonkin määrin tulla korvatuksi.
HIEEONYMUS. S a. voipi — kaikille pyhille olkoon siitä kiitos! â- ¦'— tulla korvatuksi tykkönäänkin. (Hälinää kuuluu peräoven takana. Hieronymus ja Anshelmus säikähtyvät. Rolf Jute avaa oven.)
iioljtaus.
Edelliset j;i Rolf Jute.
ROLF JUTE. (Puhuen ulospäin.} Seisokaa siinä oven takana, miehet, siksi kuin.annan teille käskyn tulla sisään! (Sulkee oven.)
HIERONYMUS. (Estäen Rolf Jutea lipun tangolla.) Kaikki taivaan pyhät!
— Takaisin, julma väkivallan tekiä! — Väisty pois Jumalan pyhästä temppelistä!
ROLF JUTE. Älä häiritse minua, munkki! Jos minä suutun, niin olet onneton!
ANSHELMUS. Lunnaat ovat, sen tiedät, täydellisesti suoritetut. Lähde siis täältä!
ROLF JUTE. Lunnaat! Luuletko minun rahoistasi lukua pitävän! — (Heittää kantamansa rahapussin lattialle.) Ha! ha! ha! Tuossa saat takaisin kehnot kultasi ja hopeasi, jotka mieltäsi huolettavat! Kiitä Jumalaa ja onneasi, etfen heittänyt niitä vasten ulkokullattua naamaasi! — Minä etsin morsiantani! Hänen pitää löytymän täällä, mun uskollinen armahani! — Te pidätte häntä vankeudessa, te kirotut harmaalakit! Hänen ihanuutensa luultavasti viehättää teitäkin.
HIEBONYMUS. (Tehden kädellään ristinmerkin rinnallensa.) Älä saastuta suutas ja tätä pyhää paikkaa niin syntisillä parjauksilla!