Mathilda oli odottanut paljon yhdessäolosta ja työstä kristityn rauhan- ja sovintoväen kanssa. Mutta todellisuus oli hänen rohkeimpiakin toiveitaan ihanampi. Siellä vallitsi ehdoton yksimielisyys, veljeys, henki, lämpö ja voima. "Bilthovenissa olo on ollut elämäni sunnuntaihetki", hän kirjoitti sieltä, siitä huolimatta, että hän juuri kokouspäivinä sai sydäntäsärkevän tiedon parooni Paul Nicolayn kuolemasta. Koetellun ystävän sijasta odotti häntä Suomeen palattua hauta.
Bilthovenissa vietetyn viikon aikana syntyi koko maailman käsittävä yhtymä "Pyrkimys kristilliseen kansainvälisyyteen" jonka kaikille maille yhteinen kehoitus kuuluu:
Kristillistä internationalea kohti.
Lokakuun 4-11 p:nä pidettiin Bilthovenissa Hollannissa kokous, johon oli kokoontunut miehiä ja naisia Amerikasta. Tanskasta, Suomesta, Ranskasta, Saksasta, Englannista, Hollannista, Unkarista, Norjasta ja Sveitsistä. Tunnustaen kukin oman vastuunalaisuutensa oman maansa synneistä sodan yhteydessä ja niinsanotun rauhanteon yhteydessä, sekä tuntien syvää häpeätä siitä, että heidän kunkin kirkkonsa olivat olleet kykenemättömät sodan aikana ylläpitämään yleismaailmallista yhteishenkeä, katsovat he ajan tulleen ryhtyä työskentelemään Kristillisen Internationalen hyväksi.
Ne, jotka yhtyvät sellaiseen liikkeeseen, asettavat Kristuksen ja ihmiskunnan vaatimukset jokaisen valtion vaatimusten yläpuolelle, palvellen kuitenkin kukin omaa kansaansa kaikella mahdollisella tavalla. He eivät niin ollen voi tappaa veljiään minkään syyn nojalla eivätkä ottaa millään tavoin osaa sotapalvelukseen. He vastustavat viimeiseen saakka kapitalismia ja imperialismia. He haluvat vallankumousta niin perinpohjaista, että jos se väkivalloin pantaisiin toimeen, se varmasti epäonnistuisi. Sorrettujen asia on heidän asiansa. He ovat päättäneet uhrata elämänsä koko ihmiskunnan palvelukseen.
Ne, jotka kohtasivat toisensa Bilthovenissa, tunsivat olevansa täysin yhtä mieltä toistensa kanssa ja tekivät yksimielisesti ylläolevat päätöksensä. He uskoivat, että on paljon niitä, jotka haluavat ottaa osaa sellaiseen liikkeeseen todellisen rauhan ja oikean tasa-arvoisuuden aikaansaamiseksi sen voiman pohjalla, että kaikki ovat veljiä Kristuksessa. Ja niin he lähettävät seuraavan julistuksen koettaen ilmaista siinä yhteisen vakaumuksensa.
Tie.
Surusta, joka painaa kaikkia sydämiä, vaaroista, jotka uhkaavat tuhota meidät, vihasta ja sosialisesta vääryydestä, jotka rehoittavat kaikissa maissa — onko niistä mitään pelastuksen tietä?
Tie, jota myöten ilo tuodaan maailmaan, on meille se, että kernaasti otamme vastaan vielä enemmän surua avaamalla sydämemme toisten sydämien suruille kaikkialla maailmassa. Tie, jota myöten tuomme turvallisuutta maailmaan, on se, että me kernaasti panemme alttiiksi oman turvallisuutemme ja omaisuutemme ja että me luotamme kaikkiin ihmisiin, kuinka vähän luottamusta ansaitsevia he näyttänevät olevankin.
Tie, jota myöten saatamme oikeuden valtaan, ei ole se, että kostetaan niille, jotka tekevät pahoin, vaan että paha voitetaan rakastamalla ja anteeksiantamalla, katumusta odottamatta.