Ystävän' on kaukana, ei taida tänne joutaa.
Mont' on maata välillä; ken hänet sieltä noutaa?
Häntä ajatellessa, oi, kuinka neula luistaa!
Vaan ….. en tiedä varmaan, jos hän mua enään muistaa.
Eron hetk' oil huimaava. Hän istui vieressäni.
Hiukan, luulen, itkettiinkin, — se on mielessäni.
Tarttuipa hän käteeni; ja nyt en muista muuta
Kuin nää hänen sanansa ja ….. että annoin suuta:
"Kunhan järvet aukenee, ja kevätpäivä paistaa,
Ensilemmen suloa saan luonasi taas maistaa."
Niin hän lausui lähteissänsä. Häneen minä luotan.
Hunajata huuliltani hänelle vaan juotan.
Syysyöllä.
Kas, kuinka kauniisti
Välkkyen vilkkaasti
Tähdet taas tuikkivat,
Taivaalla tanssivat.
Tuolla on toivoa,
Rauhaa ja riemua.
Täällä vaan vaivoja,
Tunnonkin tuskia.
Tuonnepa toivosin,
Matkata mielisin,
Voimat kun kannattais,
Kurja kun siivet sais.