"Ja siitä alkaen on naapurimme ollut huono naapuri. Minä sanoin tämän sinulle, koska arvasin, ettei vaimosi tahtonut pahoittaa mieltäsi tällä.
"Mutta parempi on, että tiedät sen.
"Katso, tuolla seisoo Calpurnius talonsa portilla — näetkö, tuolla — ja nyt, voi hyvin, rakas isäntä."
Hän käänsi hevosensa ja lähti täyttä laukkaa kotia kohti.
Vitigekselle nousi veri päähän.
Hän ratsasti naapurinsa ovelle. Tämä aikoi mennä sisään taloonsa, mutta
Vitiges käski vastustusta sietämättömällä äänellä hänen pysähtyä.
"Mitä sinä minusta tahdot, naapuri Vitiges", sanoi hän arasti katsellen.
Vitiges tarttui ohjaksiin ja pysähdytti hevosensa aivan naapurinsa viereen.
Sitten hän ojensi nyrkkiin puristetun, kuparilla panssaroidun kätensä aivan toisen silmien eteen.
"Naapuri Calpurnius", sanoi hän levollisesti. "Jos minä kerran lyön sinua kasvoihin, niin et sinä enää koskaan nouse."