Sillä, hän sanoi yhä uudelleen itsekseen, vapauttajia on helppo kutsua, mutta niitä on vaikea saada lähtemään takaisin. Hänen lempiajatuksensa olikin saada Italia vapautetuksi omin voimin.
Kuten sanottu, prefekti makasi vuoteellaan. Hän laski käsistään Caesarin teoksen "Kansalaissodasta", jota hän oli lukenut, nojasi päänsä vasempaan käteensä ja sanoi itsekseen:
Jumalat aikovat sinusta varmaankin jotakin suurta, Cethegus.
Joka kerta kun kukistut, putoat kissan tavoin varmasti seisoallesi.
Ah, jos meille hyvin käy, tulemme hiukan avomielisemmiksi.
Mutta luottavaisuus on vaarallinen huvi ja vaitiolo ainoa uskollinen jumala. Ihminen on kuitenkin ihminen ja tahtoisi mielellään —
Silloin astui sisään orja, vanha ostiarius Fidus, ojensi ääneti kirjeen laakeassa, kultaisessa maljassa ja lähti.
"Sanansaattaja odottaa", sanoi hän ovella.
Välinpitämättömänä Cethegus otti kirjeen.
Mutta niin pian kuin hän huomasi vahassa, joka kiinnitti taulujen sidenauhoja, sinetin — Dioskurit — hän huudahti iloisesti: