"Mutta silloin tuli torille aivan minun viereeni vasemmalta viisi ja oikealta seitsemän Calpurniuksen orjaa, valmiina ottamaan hänet kiinni niin pian kuin hän saapuisi sinne.
"Hän on hukassa", sanoi vieressäni tuttu ääni. Se oli Massurius, joka oli juuri tulossa Augustuksen kylpylaitoksesta.
"Kenen oma hän on?" kysyin minä.
"Calpurnius on isäntämme", vastasi vieressäni seisova orja.
"Voi häntä silloin", sanoi Massurius minulle. "Calpurnius rankaisee orjiaan upottamalla ne kaulaa myöten kalalammikkoonsa, jossa hänen ankeriaansa ja haukensa syövät ne elävältä."
"Niin", sanoi orja, "Syphax iski hänet maahan ja herrani huusi pystyyn päästyään: viekää tuo koira ankeriaiden ruoaksi. Joka saa hänet kiinni, on vapaa."
Katsoin torille päin maurilaista, joka oli tullut aivan lähelle meitä.
"Tuo on liian hyvä kalojen ruoaksi", sanoin minä, "millainen vartalo!
Lyön vetoa siitä, että hän pääsee karkuun."
Pakolainen oli juuri murtautunut sen orjajoukon läpi, joka oli häntä vastassa Via Julian suulla, ja juoksi suoraan meitä kohti.
"Ja minä lyön tuhannesta solidista vetoa, ettei hän pääse karkuun.
Katso noita peitsiä tuolla", sanoi Massurius.