Kaikki olivat vaiti enemmän puhujan itsensä kuin hänen esittämiensä syiden vuoksi.
Lainoppinut vain huomautti vielä:
"Rusticiana, Boëthiuksen leski ja Symmachuksen tytär, tuo vaikutusvaltainen nainen on liitollemme suosiollinen. Pysyisikö hän suosiollisena, jos tämä mies otettaisiin liittoomme. Voiko hän antaa anteeksi ja unhottaa? Ei koskaan!"
"Hän voi. Jollette minua usko, niin uskokaa silmiänne."
Näin sanoen Cethegus kääntyi nopeasti ympäri ja meni erääseen sivukäytävään, jonka suun hänen selkänsä oli tähän saakka peittänyt.
Aivan käytävän suulla seisoi kuunnellen huntupäinen naishenkilö.
Cethegus tarttui hänen käteensä ja kuiskasi: "Tule, tule nyt!"
"En voi! En tahdo!" vastasi tämä vastustellen. "Minä kiroon hänet. En voi nähdäkään tuota kurjaa."
"Sinun täytyy. Tule, sinä voit ja sinä tahdot, sillä — minä tahdon."
Hän nosti hunnun, katse vielä ja nainen seurasi tahdottomana.
Hän astui käytävän kulmauksesta esille. "Rusticiana", huusivat kaikki.
"Nainen kokouksessamme", sanoi lainoppinut. "Se on vastoin sääntöjämme ja lakejamme."