"Oi, Teodora", huusi nuorukainen, "tämän hetken vuoksi kuolisin kymmenesti."
"Mutta", jatkoi keisarinna, "miksi et ole hankkinut minulle jäljennöstä viimeisestäkin Amalasuntan Justinianukselle lähettämästä kirjeestä?"
"Se oli aivan mahdotonta. Kaikki kävi niin nopeasti. En voinut enää lähettää sanansaattajaa laivaltani. Töin tuskin sain eilen rantaan saavuttuani lähetetyksi sinulle sanoman, että lahjojen joukossa oli Amalasuntan kuva. Tulit sisään oikealla hetkellä."
"Mihin joutuisinkaan, jollen maksaisi Justinianuksen ovenvartijalle kahta kertaa suurempaa palkkaa kuin hän itse. Mutta sinä, varomattomin kaikista lähettiläistä, mitä hulluttelit Amalasuntan iästä."
"Oi, kaunein Kypron tyttäristä! En ollut kuukausimääriin nähnyt sinua.
En ajatellut muuta kuin sinua ja sinun hurmaavaa kauneuttasi."
"Täytynee kai sinulle antaa anteeksi.
"Musta otsanauhani, Galatea!
"Sinä olet parempi rakastaja kuin valtiomies. Senvuoksi pidänkin sinut täällä.
"Sinun olisi taas pitänyt lähteä Ravennaan.
"Mutta minä mietin: minä lähetän vanhemman lähettilään Ravennaan ja pidän nuoremman itseäni varten. Oliko se oikein?" sanoi hän hymyillen ja sulki silmänsä puoleksi.