"Keisarinna, minä rukoilen —"
"Kertomukseni on pian lopussa, ystäväiseni. Mutta kerran sinun onnettomuudeksesi eräs uusista veronkantajista piti tärkeämpänä keisarinnan suosiota kuin sinun tarjoamaasi osaa saaliista.
"Hän oli suostuvinaan ehdotukseesi, antoi sinun väärentää luettelot ja — toi ne minulle."
"Tuo heittiö", murisi Petros.
"Niin, se oli tietysti sinusta pahasti tehty", hymyili Teodora asettaen pikarin pöydälle.
"Minä olisin nyt voinut saattaa ilkeän viholliseni, vihatun kuohilaan uskotun, päätä lyhemmäksi ja minun täytyy tunnustaa: minun tekikin jo mieleni.
"Mutta minä uhrasin lyhytaikaisen kostonilon pysyväisemmän edun vuoksi.
"Kutsuin sinut luokseni. Sinä sait itse valita, tahdoitko kuolla vai ruveta minun uskolliseksi palvelijakseni.
"Olit kyllin järkevä valitaksesi viimemainitun vaihtoehdon, ja niin olemme me, jotka maailman nähden olemme katkerimpia vihamiehiä, salaisuudessa toimineet yhdessä vuosikausia. Olet edeltäpäin kertonut minulle suuren Narseksen kaikki suunnitelmat ja minä olen sinua palkinnut runsaasti. Sinä olet nyt rikas mies."
"Eipä siitä juuri kannata puhua."