"Ystäväni", sanoi Julius katsellen häntä lämpimästi, "kuinka tuo innostus sinua kaunistaa. Mutta ajattele, jos sellainen taistelu syntyy meidän kanssamme, minun kansani kanssa, silloin täytyy minun —"
"Olla kansasi puolella sieluinesi, ruumiinesi. Tietysti, se on selvää.
Jos sellainen taistelu puhkeaa.
"Sinä luulet, että se vaikuttaisi lamauttavasti ystävyyteemme. Eikö mitä.
"Kaksi sankaria voi iskeä toisiinsa syviä haavoja, mutta samalla olla ystäviä.
"Minusta olisi hauskaa nähdä sinun tulevan vastaani taistelussa täysissä aseissa."
Julius hymyili.
"Minun ystävyyteni ei ole niin julmaa laatua, sinä villi gootti. —
"Nuo kysymykset ja epäilykset ovat kauan kiusanneet minua katkerasti eikä koko minun filosofiani ole voinut antaa minulle rauhaa.
"Vasta sitten, kun tuskat ovat minulle opettaneet, että minun on palveltava vain taivaan Jumalaa ja maan päällä ihmiskuntaa eikä ainoastaan yhtä kansaa —"
"Vaiti, ystäväni", huudahti Totila, "missä on ihmiskunta, josta uneksit.