"Saat vielä katua pilkkaasi, kopea mies", ajatteli bysanttilainen.
Cethegus tapasi salissa, joka oli saanut nimensä ateenalaisen Glykonin veistämän kauniin Zeus-patsaan mukaan, komeaan goottilaiseen pukuun puetun naisen. Prefektin astuessa sisään hän heitti taaksepäin ruskean vaippansa hilkan.
"Ruhtinatar Gotelindis", sanoi Cethegus hämmästyneenä, "mikä tuo teidät luokseni?"
"Kosto", vastasi käheä, ruma ääni ja ruhtinatar meni hänen luokseen.
Ruhtinattaren kasvonpiirteet olivat terävät, mutta eivät silti rumat. Häntä olisi voitu sanoa kauniiksikin, jollei vasen silmä olisi ollut poissa ja koko vasen poski suuren arven rumentama. Haava näytti vuotavan joka kerta, kun tämän intohimoisen naisen poskiin nousi puna. Hän puhui kiihkeästi ja takoi nyrkkiä joka sanalleen.
Jäljellä olevasta harmaasta silmästä hehkui sellainen leppymätön viha, että Cethegus astui ehdottomasti askeleen taaksepäin.
"Kostoko?" kysyi hän. "Kenelle?"
"Sen saat sittemmin tietää.
"Suo anteeksi", sanoi hän koettaen tyyntyä, "että häiritsen teitä.
"Ystäväsi Petros, bysanttilainen kaunopuhuja, on luonasi, eikö olekin?"