Ääneti kuningatar katsoi hänen jälkeensä. Tyttären syytökset olivat koskeneet häneen kovemmin kuin hän tahtoi näyttääkään.
"Vallanhimo", sanoi hän itsekseen. "Ei, vallitseva tunteeni ei ole vallanhimo.
"Luulin voivani suojella ja hyödyttää valtakuntaa. Senvuoksi rakastin kruunua.
"Tunnen voivani uhrata elämäni, kruununikin, jos kansani onni sitä vaatii.
"Voisitkohan sen tehdä, Amalasunta?" kysyi hän itseltään pannen vasemman kätensä epäillen sydämelleen.
Hänen mietteitään häiritsi Cassiodorus, joka hitaasti ja alla päin tuli huoneeseen.
"No", huudahti Amalasunta säikähtäen hänen kasvojensa ilmettä, "tuotko huonoja uutisia?"
"En, tekisin vain yhden kysymyksen."
"Minkä kysymyksen?"
"Kuningatar", alkoi hän juhlallisesti, "olen palvellut isääsi ja sinua kolmekymmentä vuotta uskollisesti ja innokkaasti, minä, roomalainen, barbaareita, koska kunnioitan hyveitänne ja koska luulin, että Italia, joka ei enää voi olla vapaana valtiona, olisi parhaiten turvassa teidän hallitessanne, sillä teidän hallituksenne oli oikeudenmukainen ja lempeä.