"Raivoissaan hän kuljeksi läpi Italian meitä etsien. Vihdoin hän papiksi puettuna löysi Gisansa eräästä luostarista Ticinumin luota. Poika oli riistetty äitinsä käsistä ja viety Roomaan.
"Isäni oli valmistanut kaikki pakoa varten. He hiipivät eräänä yönä luostarista puutarhan muurin ylitse.
"Mutta seuraavana aamuna oli katumuksentekijätär poissa rukouksesta.
Häntä kaivattiin, hänen koppinsa oli tyhjä.
"Luostarin palvelijat seurasivat hevosen jälkiä, — he tapasivat pakolaiset. Isäni kaatui taistelussa, äitini vietiin takaisin koppiinsa.
"Ja niin kamalasti rasittivat tuskat ja ankara luostarikuri hänen heikontuneita sielunvoimiaan, että hän tuli mielipuoleksi ja kuoli.
"Sellainen oli vanhempieni kohtalo."
"Entä sinä?"
"Minut löysi Roomassa Hildebrand-vanhus, isäni ja isoisäni asetoveri — hän riisti minut kuninkaan luvalla pappien käsistä ja kasvatti minut omien lastenlastensa kanssa Regiumissa."
"Entä perintösi, tiluksesi?"
"Joutuivat kirkon omiksi, joka ne puoleksi lahjoitti Teodahadille. Hän oli silloin isäni naapuri ja on nyt kuninkaani."